torstai 17. heinäkuuta 2014

ANTEEKS ETTEN OO ILMOTELLU ITTESTÄNI

Toivottavasti ette oo ollu kauheen huolissanne että miten voin, ei mulla mitään suurempaa hätää oo, elämä vaan kulkee nyt toisia latuja.Tänään kokeilin toista kertaa mennä metsään lenkille. Eka kertaa kun menin odotti Suru mua jo polun päässä, taisin itkee koko lenkin ja vähän viel kotonakin. No tänään kävelin hiukan pidemmälle, mustikat on jo melkeen kypsii ja sain kävelläkkin aika pitkälle ennen ku Suru tuli mua vastaan , ei enää ihan niin lohduton ku ekalla kertaa.Tuntuu ku en enää ikinä vois nauttia metsässä olosta.
No mulla puhkes runosuoni ja ajattelin että taidankin antaa teidän lukee mun runojani nyt kun en jostain syystä saa tehdykdsi kortteja ja ehkä runot auttaa mua taas korttejakin tekeen, aika näyttää.
Tässä olis sit eka

Menin metsään sieniä poimimaan,
kantarelleja etsimään.
Saaliikseni sain ämpärillisen kyyneleitä.
Mustikan varvulta, sammaleelta, saniaiselta,
kuusenneulaselta poimittuja
muistoja Sinusta

Joo vaikka itkettääkin ihan hirveesti niin sain myös idean että jospa tää oliskin teille haaste, tehkää tästä mulle kortteja laitan tän myös tonne mun haasteblogiin mutta osallistuu voi ihan kummassa blogissa vaan eli teet kortin laitat blogiis esille ja linkki siihen tän postauksen kommentteihin. Huomaatteko mä oon jo tulossa kohti valoo ja iloo.Ja osallistuu voi millon huvittaa en lait mitään aikarajaa ja uus haaste tulee sit ku uus runo on tullakseen, tunnin päästä, huomenna, viikon päästä tai mist sen tietää niin et olkaa kuulolla ja poikkeilkaa.


Tässä mun vanha korttini inspiraatioks.
Tän haasteen nimi on nyt sit KOTILAISKAN SURUTYÖHAASTE

11 kommenttia:

Viltsu kirjoitti...

Ihana kuulla sinusta! Kyyneliltä ei voi välttyä ja niiden pitää antaa tulla ulos sillon, kun niiden aika on. Se helpottaa ajastaan. Vielä voi olla liian aikasta "helpotukseen" kokonaan. anna itselles aikaa. (Ja annathan sinä).
Kaunis kortti kauniina kesäisenä taideteoksena. Ja kiva haaste.

Maca kirjoitti...

Kyllä tosiaan on hienoa kuulla sinusta. Olen ajatellut sinua.Ilman muuta teen oman korttini.Runo kertoo hyvin surustasi.

RaijaAnnikki kirjoitti...

Runosi on kerrasaan ihana. Se meni suoraa sydämeeni. Miten hyvin suru tulikin sieltä esiin.Ihanaa että olet jakksanut postailla.osallistun haasteeseen kunhan ktiudun maalta.Tätä ei voi ohittaa..halauksin

enkulin käsityöt kirjoitti...

Ihanaa kuulla sinusta. Upea runo, surutyö on tehtävä aina. Ilman muuta haluan tehdä kortin haasteeseen. Voimahaleja täältä.

Maca kirjoitti...

Varaan kortin sinulle. Tee tilalle sellainen kuin sinusta hyvältä tuntuu.

Funchis kirjoitti...

Pihapeuhaajana olen ymmärtänyt, että olet kenties uponnut sinne heinikon heiluntaan, ryteikössä rellestämiseen tai johonkin kivelle tai kannolle kököttelemään. Aattelin antaa kökötellä aikasi, ihan hissuksiin. Mutta JEEEEEEEHHHHEEEEE, miten kivaa oli kuulla sinusta. Et ihan varmasti osaa edes kuvitella, miten sinua olemme kaivanneet, sinun hassuja hullutuksiasi, innostuneita ideoitasi ja koko merkillistä (+++) muijaa ! ! ! Ihastuttavia tunnelmia on runossasi, vaikka kyyneleitä onkin.

Anemone kirjoitti...

Kiva kuulla sinusta, olenkin käynyt kurkkimassa blogeissasi, olenko ohittanut jotain...
Terveisiä Italiasta ! Ollaan oltu suunnistusreissulla ja lopuksi lomailemassa kaksi viikkoa. Huomenna palataan kotiin.
Teen myös kortin kun kerkiän:)

Manumiina kirjoitti...

Ihastuttava, koskettava runo! Tosiaan mukava kuulla sinusta :) Mökillä olen ja netti saatiin toimimaan sen verran, että pääsin pikaisesti kurkkaamaan blogiini ja s-postiini.
Haasteeseen osallistun sitten, kun olen taas kaupungissa.

Funchis kirjoitti...

Täällä surujen metsä onkin valoisa ja ruusuinen, kenties lohduttava metsä.

Raija Annikki kirjoitti...

Täällä minun korttini.Kiitos ihanasta haasteesta.

Viltsu kirjoitti...

Kortti valmis