Olin edellis viikonloppuna Oulussa ja treffattiin Armiidankin kanssa vaikkei kortteilun merkeissä mutta muuten. No Oulussa koin ihan mahtavan elämyksen. Olimme uimarannalla, merenrannalla, ranta on monta sataa metriä ihan matala ja vesi oli yli 20 asteista ja tuuli niin lujaa että merellä oli vaahtopäät. En oo ikinä kokenut sellasta yhdistelmää ja aallot sai mut riehaantuu ku pikkulapsen, olis melkeen tehny mieli kiljuu ja hypellä. No sen jälkeen oon pyöritelly mielessäni tätä runoo
JOS....
Jos antaisin surun aallon hukuttaa minut,
viedä minut rantaan,
olisiko se ikuisuuden ranta jossa saisin rauhan
vai istuisinko hiekalla polvet ja kyynärpäät verillä niiden osuttua rannan kiviin
olisiko se ikuisen rakkauden ranta
jossa kohtaisin sinut
vai heräisinkö oksentaen mutaa kun minut elvytettiinkin takaisin tähän ikävään ja suruun
Jos kuitenkaan en kokeilisi.
en pelaisi venäläistä rulettia surujen aallokossa
niin heräisinkö jonain aamuna surujen rannalta ja vesi olisi aivan tyyni
ja näkisin sen pinnasta ilon kyyneleen poskellani
ja onnellisen hymyn korvasta korvaan
niin nukahtaisinko jonain iltana itkun illankoitteeseen
unelmoiden uudesta onnesta sydän toivoa täynnä
Tässä joskus Macalta saamani kortti teille inspiraatioksi en edes tiedä sen nimeä, löysin sen tuolta Picasasta ja sopii minusta tähän runoon jotenkin kovastikkin hyvin ja te teette sit lisää tähän runoon sopivia kortteja kun jaksatte ja kerkeette
