ANTEEKS ETTEN OO ILMOTELLU ITTESTÄNI

Toivottavasti ette oo ollu kauheen huolissanne että miten voin, ei mulla mitään suurempaa hätää oo, elämä vaan kulkee nyt toisia latuja.Tänään kokeilin toista kertaa mennä metsään lenkille. Eka kertaa kun menin odotti Suru mua jo polun päässä, taisin itkee koko lenkin ja vähän viel kotonakin. No tänään kävelin hiukan pidemmälle, mustikat on jo melkeen kypsii ja sain kävelläkkin aika pitkälle ennen ku Suru tuli mua vastaan , ei enää ihan niin lohduton ku ekalla kertaa.Tuntuu ku en enää ikinä vois nauttia metsässä olosta.
No mulla puhkes runosuoni ja ajattelin että taidankin antaa teidän lukee mun runojani nyt kun en jostain syystä saa tehdykdsi kortteja ja ehkä runot auttaa mua taas korttejakin tekeen, aika näyttää.
Tässä olis sit eka

Menin metsään sieniä poimimaan,
kantarelleja etsimään.
Saaliikseni sain ämpärillisen kyyneleitä.
Mustikan varvulta, sammaleelta, saniaiselta,
kuusenneulaselta poimittuja
muistoja Sinusta

Joo vaikka itkettääkin ihan hirveesti niin sain myös idean että jospa tää oliskin teille haaste, tehkää tästä mulle kortteja laitan tän myös tonne mun haasteblogiin mutta osallistuu voi ihan kummassa blogissa vaan eli teet kortin laitat blogiis esille ja linkki siihen tän postauksen kommentteihin. Huomaatteko mä oon jo tulossa kohti valoo ja iloo.Ja osallistuu voi millon huvittaa en lait mitään aikarajaa ja uus haaste tulee sit ku uus runo on tullakseen, tunnin päästä, huomenna, viikon päästä tai mist sen tietää niin et olkaa kuulolla ja poikkeilkaa.

Tässä mun vanha korttini inspiraatioks.
Tän haasteen nimi on nyt sit KOTILAISKAN SURUTYÖHAASTE